Myydäänkö eläkeläiset ulkomaille??

"Se, että Valvira on tähän puuttunut, on hyvä asia ja kertoo sen, että suomalaisessa yhteiskunnassa valvonta toimii. Tietooni on tullut se, että myös kyseinen yritys on itse myöntänyt virheensä ja myös sitä kautta on edellytykset sille, että toiminta korjaantuu", Sipilä kommentoi Ylellä sunnuntaina Esperi Caren tapausta. 

Herra  Pääministeri! 
Oletteko todellakin taas sitä mieltä, että on homma toiminut ja kyseessä yksittäistapaus? Taas! Kertooko tämä asioiden toimivuudesta? 
Hoitajat uhkaavat lakolla, lääkkeet menevät sekaisin ja paikalle kutsutaan ambulanssi. Hoitohenkilökuntaa ei ole riittävästi eivätkä hoitajat näe lääkärin tekemiä hoitoa koskevia päätöksiä. Haavanhoitoon ei ole aikaa, suihkuun on mahdollisuus päästä vain kerran viikossa ja ruoat tekee siivooja. Asukaslistalle on kirjattu henkilö, joka ei tosiasiassa ole asunut yksikössä vuoteen. 
Esperi Caren toiminnan puutteista on kirjoitettu parin vuoden ajan. Nyt, kun yksi ihminen on kuollut, aletaan toimintaa vasta kyseenalaistaa! 
Pääministeri Sipilä! Valvonta ei ole toiminut eikä tämä ole yksittäistapaus.

Tässä nähdään, miten käy, kun bisnes tulee vanhustenhoitoon. Säästöt nyhdetään säälittä suomalaisista vanhuksista ja hoitajista, eikä kovat tuottattavuustavoitteet asettanut  omistajapohja tunne armoa näin tehdessään. Sijoitetulle pääomalle halutaan takoa kovaa tuottoa, eikä rahan maailmassa välitetä siitä, mikä on toiminnan eettinen arvopohj. Tämä on hävytöntä eikä suomalaisten tule tällaista sallia! Ja on syytä muistaa, etteivät hoitajat ole syyllisiä, vaan uhreja kuten asiakkaatkin.

Viimeistään nyt tulisi miettiä avoimesti SOTEn toimivuutta ja yksityistämisen liikuttamia massiivisia rahavirtoja. Ensisijaisen tärkeää olisi turvata yritysten verojen jääminen Suomeen. Toimintaa maksetaan verovaroin, kuinka sitten yritys maksaa kuitenkin veronsa muualle? Voitoille tulisi olla kansalliset rajat verovaroin kustannettavissa palveluissa. Tämä turvaisi sen, ettei voitontavoittelussa tulisi Esperin kaltaisia ylilyöntejä.

Näihin epäkohtiin pitää puuttua välittömästi. Odottelu maksaa ihmishenkiä.
PS. Sipilä pesee kätensä asiasta ja sysää vastuun toisaalle sanoen: -Kuntien pitää olla äärimmäisen huolellisia, kun ulkoistuksia tehdään.


Duunari on Suomen sankari

Suomi tarvitsee työmiehiä. Ilman duunarin työpanosta meidän
on turha haaveilla viennin kasvusta tai talouden
noususta.

Talouden kasvu ei synny yksin tuotekehittelystä ja insinöörityöstä.
Toki tärkeitä nekin ovat . Tekeviä ja osaavia duunarin työkäsiä
tarvitaan edelleen. Ylä-Savossa on jatkuvasti työtä tarjolla
esimerkiksi metallialalla. Valtakunnallisesti työkäsien tärkeys
ja merkitys tuntuu kuitenkin unohtuneen. Koulutuksesta leikataan jatkuvasti,
varsinkin toisella asteella. Kaikki eivät halua eivätkä kykene korkeakouluopintoihin.
Kannustavaa ja laadukasta opiskelua on siis tarjottava myös ammatillisessa
koulutuksessa. Erityisesti ammatillisen koulutuksen järjestäjien täytyy osata yhdessä alueen yritysten kanssa reagoida yritysten työvoimatarpeisiin ja suunnata koulutusta sinne, minne tarvetta esimerkiksi investointien kautta syntyy. Osa seutumme firmoista kouluttaa nykyään itse työntekijänsä oppisopimuskoulutuksella. Työntekijöistä on kuitenkin jatkuva pula. Miksi?

Työmarkkinat teollisuudessa koetaan aiempaa varmempina. Se ei vielä
ole lisännyt halukkuutta työskennellä teollisuudessa.
Nykyisen hallituksen toimenpiteet,
kuten Kiky eli kilpailukykysopimus, vievät yleistä innostusta nuorilta toimia teollisuudessa.
Onko Kikyllä saavutettu suuria voittoja? Kääritäänkö puolen tunnin ilmaisella
pakkotyöllä niin suuret saaliit, että sillä kannattaa laskea
työmotivaatiota ja työhön sitoutumista?
Ei. Tuotot on laskettu paperilla, ei käytännössä.

Kannattavampaa on satsata tulevaisuudessa työhyvinvointiin ja työtyytyväisyyteen.
Työelämä 2020-hankkeen tavoitteena on, että suomalainen työelämä olisi
maailman paras vuonna 2020. Suunta on oikea. Mutta paljon on vielä tehtävää, jotta saadaan
voitto kotiin tuossa kisassa. Äänestämällä vaaleissa voit vaikuttaa työhösi.
Duunareissa on teollisuuden tulevaisuus.


Susi on susi.

Vielä pari vuosikymmentä sitten kansalaisten tekemät
susihavainnot olivat hyvinkin harvinaisia. Nykyään häirikkösusia
tavataan yhtä usein kuin oravia lintulaudalla. Susien saamat tuhot eivät
ole saaneet riittävää huomiota eikä ratkaisuja susiongelmaan ole
esitetty. Pikemminkin ongelmaa on vähätelty.

Seuraavalla hallituskaudella on pikimmiten otettava kantaa tähän ongelmaan
ja tehtävä myös päätöksiä häirikkösusiongelman ratkaisemiseksi.

Ensinnäkin on susien kannanhoidolliset kaatoluvat otettava tehokkaaseen käyttöön.
Lisäksi on syytä madaltaa niitä kriteerejä, joilla poikkeuslupia häirikkösusien ampumiseen myönnetään. Kansalaisella tulee olla mahdollisuus poistaa pihapiirissä liikkuvat sudet jo ennen, kuin ne aiheuttavat haittaa koti- tai tuotantoeläimille.

Toiseksi susikantatiedot on päivitettävä välittömästi, jotta kannanhoidolliset toimenpiteet voidaan aloittaa mahdollisimman pian.

Kolmanneksi susitilanteesta tulee pystyä keskustelemaan avoimesti.
Vuoropuhelun eri viranomaisten ja kansalaisten välillä tulee olla avointa ja tutkittuun tietoon perustuvaa.

Tulevien petosukupolvien kannalta on erityisen tärkeää estää susien
kesyyntyminen ja tottuminen ihmiseen. Susilaumat olivat
poissa asutusten läheltä lähes sadan vuoden ajan. Ei siis taannuta nyt ajassa taaksepäin.
Susikysymys on turvallisuuskysymys.

Turvallisen huomisen puolesta


Vanhus taivaaseen vilahtaa, eurot kassaan kilahtaa

Vanhusten joukkokuolemat hoivakodeissa alkavat olla
jokapäiväinen näky uutisvirrassa.
Yksityistäminen näyttäytyy nyt mitä karmivimmilla tavalla.

Yhtälö yksityisen hoitofirman kannattavuudessa on mitä
yksinkertaisin. Viivan alle on jäätävä mahdollisimman paljon
voittoa. Mutta millä keinoilla tämä voitontavoittelu nyt toteutetaan?
Voitto otetaan asiakkaista.
Heidän hoidostaan heidän kodissaan.
Laadusta röyhkeästi tinkien. Vähemmillä hoitajilla, huonommalla ruualla.
Pian asukkaille jo laskettaneen läpimenoaikoja laitoksessa voittojen
maksimoimiseksi. Yhdestä ovesta sisään ja toisesta ulos. Ja uutta
asiakasta luonnollisesti poistuneen tilalle.

Itse yrittäjänä kannatan tervettä kilpailua. Ihmisyys ja hoidonlaatu
eivät saa kärsiä kilpailussa. Ihmisten hoito on toteutettava
inhimillisesti. Elämän alusta sen loppuun.

Vanhusten hoivapalvelut ovat nyt kunnissa kovimman yksityistämisen kohteena. Suurin osa ulkoistetuista palveluista on keskustajohtoisissa kunnissa. Ylä-Savossakin ollaan parhaillaan siirtämässä kunnallisia palveluita Attendolle. Jos nyt tilanne on tämä, mitkä ovat näkymät kymmenen vuoden päästä? Ovatko vanhusten hoivapalvelut ohituskaista kuolemaan?


Köyhyys satuttaa lasta.

Hiihtoloma on ohi ja lapset ovat palanneet kouluun.
Kerrotaan innoissaan, mitä lomalla on tehty. Joku on ollut
Lapissa, toinen Kanarialla ja muutama Thaimaassa. Mutta mitä
kertovat lapset, joiden perhe elää köyhyydessä? Lapsien ollessa
lomalla rahat ovat olleet entistä tiukemmalla, kouluruoan
tilalle on pitänyt ostaa enemmän ruokaa kotiin. Näitä köyhyysrajan
alapuolella sinnittelevä perheitä on yhä enenevässä määrin.
Suomessa 15% lapsista elää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä.

Köyhyys periytyy ja haavoittaa useita sukupolvia. Heikoimmassa asemassa
ovat yhden huoltajan taloudet. Nykyisen hallituskauden leikkaukset ja
indeksijäädytykset ovat osuneet erityisesti pienituloisiin lapsiperheisiin.
Yhä useammassa perheessä mietitään, kuinka arki saadaan sujumaan.
Rahan puute rajoittaa lapsien harrastamista ja nuorten kouluttautumista.
Kaikilla lapsilla ei ole kännyköitä, joissa on välitunnilla pelattavat pelit.
Lapsi jää kaveriporukan ulkopuolelle ja joutuu kiusatuksi. Harrastuksilla on lasten
elämässä suuri merkitys. Pienituloisten perheiden lapsilla ei ole samoja
harrastusmahdollisuuksia kuin muilla. He eivät jää paitsi pelkästään
harrastuksista, vaan myös niiden sosiaalisten suhteiden ulkopuolelle,
jotka rakentuvat harrastuksissa.

Tämä kehitys ei voi jatkua. Hyvinvoinnin perusta rakentuu lapsuudessa.
Kaikkein tärkeintä on huolehtia siitä, että kaikki lapset saavat hyvät
lähtökohdat elämään. Lapsiperheköyhyys on haitallisinta köyhyyden muotoa.
Tilanteen korjaamiseksi perhe-etuuksien leikkaaminen on lopettava ja on huolehdittava perheiden ostovoiman säilymisestä. Varhaiskasvatuksesta, koulutuksesta sekä lasten ja nuorten vapaa-ajan palveluista on huolehdittava. Lapsia ja lapsiperheitä koskevista päätöksistä on toteutettava aina
lapsivaikutusten arviointi. Näin päätösten vaikutukset tulevat näkyviin
konkreettisesti ja ne tulee kirjattua. Syntyvyysluvut eivät käänny nousuun,
jollei lasten ja perheiden arvostus näy jatkossa poliittisissa ratkaisuissa.
Lapsuutta eletään vain kerran. Köyhyys satuttaa lasta.


Pienet Sote yritykset kuolevat.

Tällä hetkellä valmistellaan eduskunnassa uutta asiakasmaksulain kokonaisuudistusta. Tämä tulee tarpeeseen sillä vanhusten tehostetun palveluasumisen kustannukset ovat nousseet todella isoksi. Kuukauden hoidon hinta saattaa nousta jopa 7000e ja eläke ei riitä kattamaan kuin todella harvalla näitä kustannuksia. On tärkeää saada selkeät pelisäännöt ja inhimilliset hoitomaksut hyvän elämän ehtoopäivien viettoon.
Vanhusten hoitopalvelut ovat tällä hetkellä todella kilpailtuja ja isot monikansalliset pörssiyhtiöt ovat vallanneet pienienkin paikkakuntien markkinat. Pienet kodinomaisia palveluja tarjoavat yrittäjät ovat hävinneet kilpailutukset järjestäin ympäri Suomen. Iso yritykset antavat kilpailutuksessa jopa tappiollisia tarjouksia ja sitten kun alueen pienyrittäjät ovat poistuneet markkinoilta nostavat hintoja reilusti voitolliseksi. Pienyrittäjät eivät pysty tekemään vuosia tappiollista toimintaa. Tämä kilpailutus, joka tehdään rahan ehdoilla on vääristänyt Sosiaali- ja terveyspalveluiden markkinat. Nyt ja kun Sote saadaan maaliin niin on pelkona että myös muilla Sote-palveluilla syntyy epäinhimillistä kilpailua, jossa palvelun laadulla ja suomalaisella pienyrittäjyydellä ei ole enää sijaa. Suomalaisten Sote rahat päättyvät rikkaiden kansainvälisten yhtiöiden taskuihin ja pienet suomalaiset Sote yritykset kuolee pois.


Syrjäytyminen

Onko meillä varaa menettää nuoriamme? Nuorten syrjäytyminen on ollut pohdissa jo vuosia, pitäiskö tehdä jotain. Meillä on tiedossa riskiryhmät ja tekijät jotka suurella todennäköisyydellä johtavat syrjäytymiseen ja yhteiskunnan ulkopuolelle ajautumiseen.
Pitkäaikaistutkimukset osoittavat neljä lapsuuteen liittyvää, syrjäytymistä ennakoivaa tekijää. Ne ovat vanhempien matala koulutustaso, päihde- ja mielenterveysongelmat tai pitkäaikainen toimeentulotuen tarve sekä perheen rakenteessa tapahtuneet suuret muutokset. Mitä useampi tekijä perheessä toteutuu, sitä todennäköisemmin lapsi tarvitsee kasvunsa ja elämänsä aikana erilaisia tukitoimia.
Löytyisikö meillä ymmärrystä ja osaamista tukea näitä riskiryhmään kuuluvia ja saada syrjäytymiskehitys poikki? Otetaan koppia ja pohditaan keinoja, tarjotaan nuorille hyviä ja kestäviä aikuissuhteita. Yksikin aikuinen kantaa nuoren yli kasvamisen haasteiden ja riittää ehkäisemään syrjäytymisen. Mistä nämä aikuiset sitten löytyy: koulusta, naapurista, harrastuksista, sukulaisista, mistä vain. Välittäminen ei maksa mitään. Toisaalta on tärkeää ymmärtää että yhteiskunnan tulee kantaa myös vastuu. Meidän tulee huolehtia siitä että koulujärjestelmä ei pudota ketään, luokkakoot pysyvät kohtuullisina, erityisopetus on tarpeen mukaan saatavilla, luomme uusia tapoja oppia, tuemme koulun yhteisöllisyyden kasvattamista.
Pidämme nuorten harrastusten hinnat kohtuullisina, Julkinen liikunta- ja kulttuuripaikka rakentaminen mahdollistaa harrastamisen kaikille sosiaaliekonomisesta asemasta huolimatta. Valtion ja kuntien tulee tukea nuorten harrastetoimintaa.
Vanhemmilla tulee mahdollistaa mahdollisimman yhteistä aikaa kasvavien lastensa kanssa.


Pidetään maaseutu hengissä Joensuusta länteen ja Kuopiosta pohjoiseen.

Maaseudun Tulevaisuuden vastikään teettämässä gallup-kyselyssä ilmenee, ettei Keskustan politiikka ole tukenut maanviljelijöitä. Viljelijät ovat syystäkin tulevissa vaaleissa jättämässä Keskusta-puolueen. Keskusta on Sipilän johdolla unohtanut Sote-huumassa suomalaisen maatalouden ja maanviljelijät.
Viljelijät, joiden varassa on kotimaisen, puhtaan ruuan tuotanto. Viljelijät, joista lukuisa joukko miettii tälläkin hetkellä pystyykö enää jatkamaan. Viljelijät, jotka ovat sinnitelleet toimeentulon
ja jaksamisen rajoilla jo usean vuoden ajan.

Kuluneella hallituskaudella tilojen kannattavuus on heikentynyt niin, että keskimäärin tuotanto on tappiollista niin viljan viljelyssä, lypsykarjataloudessa, lihantuotannossa, siipikarjataloudessa kuin kasvihuoneviljelyssäkin. Tämä ei lupaa valoisaa tulevaisuutta maaseudulle. Ennusteiden mukaan
1100 lypsykarjatilaa lopettaa tuotannon kahden tulevan vuoden aikana. Maidon tuotantohinta on laskenut jo useana vuotena peräkkäin, lannoitteiden ja energian hintojen noustessa. Vaihtelevasti joko äärettömän sateiset tai kuivat satokaudet ovat kurittaneet viljatiloja. Keskimäärin viljelijälle ei ole jäänyt palkkaa ollenkaan.

Nyt on aika palauttaa usko, toivo ja rakkaus maaseutuun ja suomalaiseen ruokaan.
Maaseutu on pidettävä asumiskelpoisena ja meidät maanviljelijät työkykyisenä niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Minä en ole unohtanut maatalousyrittäjää. Yli 30 vuotta maatalousyrittäjänä Pohjois-Savossa on opettanut minulle, mitä on olla nykypäivän maanviljelijä ja mitä se tulee olemaan tulevaisuudessa. Nyt tarvitaan sanojen ja lupausten lisäksi myös selviä tekoja.
Kuntakeskusten palveluista on huolehdittava. Liikenneyhteyksien tulee olla olla kunnossa. Toimivat tietoliikenneyhteydet mahdollistavat etätyön tekemisen ja ovat houkuttelemassa paluumuuttajia. Viljelijälle pitää taata riittävä toimeentulo tekemästään työstään. Alkutuotannon
lopettaminen vähentää myös suoraan elintarviketuotantoa.

Suomalainen ruoka ja ruuantuotanto tarvitsevat pikaisia elvytystoimia. Anna äänesi suomalaiselle ruualle ja maataloudelle.


Hirveä Tuulilasissa??

Hirvi. Komea ja uljas katseltava, mutta muualla kuin auton tuulilasissa.

Pohjois-Savo oli surullisesti voittaja hirvionnettomuustilastossa
vuonna 2018. Onnettomuuksia sattui alueellamme peräti 330. Koko
maassa hirvionnettomuuksien laskennalliset kustannukset yhteiskunnalle
olivat 62 miljoonaa euroa.

Pohjois-Savossa kaadettiin viime metsästyskaudella 3552 hirveä.
Kaatomäärä oli 170 eläintä vähemmän kuin edellisenä syksynä.
Hirviseurueiden keski-ikä on kohonnut ja susien pelossa ei hirvikoiria
uskalleta enää maastoon ottaa. Näin ollen osa luvista jää väkisinkin ampumatta.
Tämän seuraksena hirvikanta kasvaa entisestään.
Hirvikannan kasvu aiheuttaa lisääntyneiden liikenneonnettomuuksien
lisäksi taimikkotuhojen kasvua. Näiden tuhojen määrä on noussut vuosittain.
Tuhot korvataan metsänomistajalle valtion varoista.
Viime vuonna hirvivahinkokorvauksia maksettiin maanomistajille
yhteensä 1,4 miljoonaa euroa. Runsaslumiset talvet ja sudet
saavat hirvet laumaantumaan ja tuhoamaan paikallisesti suurenkin
taimikkoalueen.

Hirvikannan kasvulla on korkea hinta. Se rasittaa meistä jokaista
kansalaisena ja samalla suomalaista kansantaloutta.
Toimiva metsätalous takaa hirvelle niin paljon ravintoa, että ilman metsästystä
kanta kasvaa pian sietämättömälle tasolle.
Hirvikantaa pitää nyt määrätietoisesti vähentää.
Riistahoitopiiri ja metsästäjät ovat hyviä arvioimaan, milloin hirvenmetsästys on
kannattavaa ja milloin ei. Mitä pienempi on talvehtiva hirvikanta,
sitä pienemmät ovat liikenne- ja metsävahingot.

Kaatolupien määrää on nostettava ja lupien
käytön tehostamiseen on kannustettava.
Jottei tulevaisuutemme olisi hirveä.


Järki käteen ilmastonmuutoksen kanssa.

Ilmastonmuutos. Uhka, josta kaikki ovat vaalikeskusteluissa yksimielisiä.
Ennen joulua suurin osa eduskuntapuolueista sopi, että Suomen on EU-puheenjohtajakaudellaan saatava lisää kiristyksiä unionin päästörajoituksiin. Mutta persut eivät näin sopineet! 
Ja miksi eivät?

Ajattelin aamulla lukiessani juupas eipäs-uutista päästörajoituksista, että parannan tapojani ja vähennän  hiilijalan jälkeäni heti aamusta alkaen. Keittelin aamukahviksi luomukahvia, siihen lisäksi luomukaurapuuroa ja sipaisin puuroon lusikallisen luomuvoita. Siirryin kahvikuppi kädessä terasille ihailemaan järven rantaa, joka oli syksyllä ruopattu puhtaaksi rantaheinikosta. Avasin paikallislehden, käänsin aamu-uutiset päälle kannettavasta radiosta ja ajattelin, että kyllä se on ihanaa asua omakotitalossa maalla ja miten maalima pelastuu minun hiilijalanjäljeltäni.

Samalla sekunnilla aamu-uutiset katkesivat kannettavasta radiostani. Mutta onneksi vain hyvin vähäiseksi ajaksi saadessani radion kytkettyä Savon Voiman verkkovirtaan. Hymy palasi kasvoilleni ja maalima jatkoi pelastumistaan... mutta eipäs pelastunutkaan!

Ilmastonmuutos on tehnyt meistä kaikista syntisiä, niin kuin minustakin tuona aamuna ja niin monena muuna aamuna.
Ensinnäkin tutkimusten mukaan ruuan luomutuotannosta tulee suurempi hiilijalanjälki, kuin tehotuotetusta ruuasta. Heti aamusta olin tehnyt jo sellaisen pikimustan jalanjäljen suomalaiseen maaperään, että se ei vuosiin kuluisi pois.
Tämän lisäksi radioni on valmistettu Kiinassa ja tietenkin siinä Li-Ion-akku, joka pursuaa lapsityövoimalla kerättyä kobolttioksidia. Siinä alkaa herkemmälläkin miehellä silmäkulma kastumaan, kun miettii pienten lasten kantavan käsissään kiviä minulle, että saan kuunnella  Suomessa aamu-uutiseni. Ja ruopatussa järven rannassa, joka oli vielä kesällä ollut vihreän rantaheinikon peitossa, ei ollutkaan enää mahtavaa hiilinielua, vaan se oli tuhottu ja raivattu pois.

Eikä tässäkään vielä kaikki. Laitoin kannettavan radion laturiin ja satuin olemaan juuri se, joka katkaisi kamelin selän sinä pakkasaamuna. Juuri minun radion tarvitsema virta käynisti Jyväskylän hiilivoimalaitoksen käyntiin ja koko Keski-Suomi peittyi synkkään hiilipölyyn ja hiilidioksidiin! Anteeksi tästä Kake ja muu Keski-Suomi. 
Lukemani paikallislehti tuhoaa metsät. Luomukahvi, luomupuuro ja luomuvoi vain pahentavat tekemääni jalanjälkeä entisestään. Tähän kaikkeen vielä kun lisätään, että asun pellon laidassa kököttävässä omakotitalossa, jota lämmitän haloilla, pitäisi talo polttaa ympäristötekona.

Vai otettaisko järkikäteen?


Kohta ei sauna lämpiä puulla!

Kotitalouksien kulutuseuroista suurimman osan haukkaa aivan arkiset asiat. Asuminen, energia, ravinto ja liikkuminen. Erot kuntatyyppien välillä eivät ole merkittäviä, mutta kuitenkin Itä-Suomessa korostuvat ravinnon, liikenteen ja asumisen kulut . Meillä on pitkät välimatkat, vähän julkista liikennettä ja talvella ruukkaa olemaan vielä kylmäkin.
Verottaja ei tunne armoa nykyisessä vihermyllytyksessä ja nyt kannattaakin miettiä, kenen laariin äänensä vaaleissa antaa.
Meillä ei voi hekumoida sähköautoilla jo pelkästään sääolosuhteiden haasteellisuuden vuoksi, saati sitten pitkien välimatkojen. Joka tapauksessa täällä asumme ja kaikkea mihin eniten varojamme joudumme käyttämään, verotetaan rankimman kautta. Keskimääräinen tulotasokin on alhaisempi kuin etelässä, ollaan putoamassa syvemmälle tulokuoppaan. Vihervasemmistolainen julkisen liikenteen ihannointi ei paljoa täällä auta, linja-auto tulee joskus tai ei sittenkään. Yksityisautoilu on meille perusehto ja energiaa tarvitsemme lämmittämiseen. On huhuttu, että kohta kielletään puun polttokin ja aletaan mittaamaan savupiippujen hiukkaspäästöjä. On sitä maalla osattu puuta polttaa ja kun polttaa kuivaa puuta, niin ei siinä mitään hiukkasia harakoiden kiusaksi liiemmin synny. Olisiko aika ottaa tolkku käteen ja miettiä muita keinoja kuin saunanlämmitystä ilmastonmuutokselta pelastamisessa.


Maatalous

Markkinatalouden ensimmäinen laki on, että tarvitsevalle ei halvalla myydä.
Suomesta vietiin 2017 elintarvikkeita 1579 miljoonan euron arvosta. Elintarvikkeita tuotiin 5205 miljoonan euron arvosta vaikka vienti lisääntyikin 150 miljoonan euron arvosta edellisvuodesta, alijäämä kasvoi noin 123 miljoonalla eurolla edellisvuodesta. Suomen kilpailu elintarvikemarkkinoista on siirtynyt myös kotimaisiin tuotantoryhmiin, liha-, kala- ja maitotuotteisiin. Ruoka-ala työllistää 340 00 henkeä, joista maatalouden osuus on noin 72 000 henkeä. (Luke)
Meillä Suomessa kotitalouksien ruokakorin hinta on 13,5 mrd euroa. Ruokakoriketju jaetaan teollisuuden-, kaupan-ja maatalouden kesken. Ruokakorin hinnasta menee myös siivu veroihin ja valmiselintarviketuontiin. Kauppa kuljetuksineen ottaa ruokakoriketjusta 4,5 mrd euroa (33%) ja samoin teollisuus saman verran, 4,5 mrd euroa (33%). Veroina ruokakoriketjusta menee 1,9 mrd euroa ja valmiselintarviketuontiin 2 mrd euroa (19%). (Luke)
Maatalouden osuus ruokakoriketjusta on 0,4 mrd euroa jalostamattomista tuotteista ja 1,0 mrd euroa, mikä pitää sisällään elintarviketeollisuuden raaka-ainemaksut (Luke). Prosentteina maatalouden osuus ruokakoriketjusta on yhteensä 10 %
Maailmanmarkkinoilla emme voi kilpailla massatuotteilla, vaan meidän on keskityttävä erikoistuotteisiin, Suomi brändiin, Suomen omaan maatalouteen.
Keskimäärin tilojen tuotannon kannattavuus on tappiollista kaikissa tuotannonsuunnissa. On myös kannattavia tiloja. Kovimmin kannattavuuskriisi iskee maitotiloihin. Kahdessa vuodessa vuoteen 2020 mennessä 1100 maitotilaa lopettaa (16,5% maitotiloista) (Luke). MTK:n projektipäällikkö Niina Suorsa vetää Pohjois-Savossa Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton Voimaa arkeen –hanketta. Hän on kertonut, että moni tilallinen odottaa vain sopivaa hetkeä lopettaa maataloustuotanto.
Valinta on meillä. Luodaanko olosuhteet yrittää maaseudulla vai annetaanko avaimet tuonnille ja monikansallisille yhtiöille, jolloin hyvinvointi valuu pois Suomesta. Olemme myös onnistuneet. Elintarvikkeiden vienti lisääntyi 150 miljoonan euron arvosta vuodesta 2016 vuoteen 2017.
Ruokakoriketjussa olemme mukana jokainen suomalainen, maatalous, teollisuus ja kauppa ja kauppaan mukaan luettuna myös kuljetus. Ruokakoriketjun jokaisella osatekijällä on tarkastelun paikka, maksimoidaanko vain oman osan voitto ruokaketjussa vai huomioidaanko koko ketjun hyvinvointi perusmaataloudesta saakka. Markkinatalous ei toimi niin, että ulkomaiset raaka-aineen tuottajat tyytyisivät vain tuohon 10 % osuuteen, jos ajamme oman maataloutemme alas, emmekä voisi tuottaa omaa hyvää elintarviketeollisuudelle. Puhumattakaan siitä, että 5205 miljoonan euron elintarvikkeiden tuonti vain lisääntyisi.
Norja sijoittaa omia öljyvarojaan kohteisiin, mitkä ovat osana ruokakoriketjua. Myös me suomalaiset olemme sen huomanneet, kun valtio möi 30 % osuuden Kemira Grow how:sta Yaralle 2007. Tämän seurauksena Yara sai monopolin Suomen lannoitemarkkinoille ja nosti heti lannoitteiden hintaa 28 %. Vuodesta 2010 vuoteen 2015 lannoitteiden hinnat nousivat Suomessa 50 %, kun muualla EU:ssa lannoitteiden hinnat nousivat 10-20 %. Kiinan uusi silkkitie on suuruudeltaan 1-8 biljoonaa dollaria. Uuteen silkkitiehen liittyy myös investoinnit ja sijoitukset ruokakoriketjuun. ”Kiinalaiset haukkasivat 7,7 miljoonaa hehtaaria peltoa Australiasta” (MT, 2016).
”Kiina ostaa maata Etelä-Amerikasta ruoantuotantoa varten” (Talouselämä 2015).
”Kiina hankkii Ukrainasta valtavan maanviljelysalueen” (HS 2013).
Vaikuttamisen hetki on nyt, kun uuden ohjelmakauden ja cap27 uudistuksen valmistelu on alkanut. Komission valmistelemat yhdeksän tavoitetta tulevalle cap-uudistukselle ovat; 1. varmistetaan oikeuden mukainen tulotaso 2. Parannetaan kilpailukykyä 3. Muutetaan elintarvikeketjun voimasuhteita 4. Ilmaston muutosta koskevat toimet 5. Ympäristön suojelu 6. Säilytetään maisemat ja biodiversiteetti 7. tuetaan sukupolvenvaihdosta 8. Elinvoimaiset maaseutualueet 9. Suojataan elintarvikkeiden ja terveyden laatua.
Capille tulisi uusi sisältö niin, että EU-tasolla päätettäisiin vain isot EU-tason tavoitteet ja yhteinen viitekehys politiikalle sekä tietyt EU-minimivaatimukset. Jäsenmaalle tulisi enemmän päätösvaltaa tukikokonaisuuden sisällöstä, valvonnasta ja seurannasta. Jäsenmaakohtainen strateginen suunnitelma, mikä kattaa molempien pilareiden toimenpiteet (• CAP:n I pilari sisältää maatalouden suorat tuet ja yhteiset markkinatoimenpiteet. I pilarin rahoitus on 100% EU-rahoitusta. • CAP:n II pilari sisältää maaseudun kehittämisohjelmat. II pilarin rahoitus on osarahoitteista, eli se sisältää EU-rahoitusta ja jäsenmaan rahoitusta. Tällä hetkellä EU maksaa 42 % Suomen II pilarin toimista, Suomi 58 %.). Tämän suunnitelman hyväksyy komissio. Suunnitelma sisältäisi maakohtaiset tavoitteet ja saavutettavat tulokset sekä toimenpiteet tuloksiin pääsemiseksi. Komisssio seuraa jäsenmaiden tavoitteiden ja tulosten saavuttamista mm. indikaattorien avulla ja jäsenmaat seuraavat viljelijöitä, nykyistä vähemmän komission tarkastuksia tilatasolla. Seuranta muuttuu siten, että fokus on sääntöjen seurannasta siirtyy tulosten seurantaan.
Nykyisiä cap:n toimenpiteitä uudessa mallissa voisi jatkaa mm tuotantosidonnaiset tuet, perustuet, nuorten viljelijöiden lisätuet, ympäristö- ja ilmastokorvaukset, eläinten hyvinvointikorvaukset, luomukorvaukset, investoinnit, nuorten viljelijöiden aloitustuet ja yritystoiminnan käynnistäminen ja osaamisen kehittäminen (neuvonta, koulutus). Uutta olisi pakollinen panostus riskien hallintaan ja pakollinen tukikatto ja pakollinen uudelleenjakotuki isoilta pienille tiloille.
Ympäristö ja ilmastonäkökulmaa vahvistettaisiin, jäsenmaille tulisi pakollinen 1. pilarin ekojärjestelmä, mikä olisi viljelijöille vapaaehtoinen osallistua. Ehdollisuuden järjestelmä korvaisi nykyiset täydentävät ehdot ja viherryttämistuen. Siihen kuuluisi nykyistä enemmän ilmasto-ja ympäristövaatimuksia, kuten turvemaiden asianmukainen suojelu, viljelykierto, paljaan maan kielto herkkinä aikoina ja ravinnetyökalu. 40 % cap-rahoituksesta kokonaisuudesta pitäisi olla ilmastosidonnaista ja 30 % ”. pilarin määrärahoista ympäristö-ja ilmastosidonnaista.
Toimeenpanomallinmuutoksen seurauksena kansallinen säädöstarve kasvaa-lisää vastuuta jäsenmaalle. Tämä kaikki tarkoittaa vastuunjaon muuttamista, ei maatalouspolitiikan kansallistamista. Yhteiset politiikan tavoitteet, yhteiset velvoitteet sekä yhteinen rahoitus säilyvät. Tuleva kehyskausi on 2021-2027, mutta todennäköinen ohjelmakauden alku on 2022 tai 2023. Vähennyksiä esitetään mm. maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen. Tavoiteaikataulu rahoituskehyspäätökselle on 2019 syksy.
Leikkaus on suhteessa suurempi 2. pilarissa (maaseudun kehittäminen) kuin 1. pilarissa (suorat tuet). Leikkaus 1. pilarissa on 2 % käyvin hinnoin (15% kiintein 2018 hinnoin) ja 2. pilarissa käyvin hinnoin 15 % (26 % kiintein 2018 hinnoin).
Tämä on ongelma Suomelle, koska 2. pilarin ohjelmat ovat olleet hyviä (ympäristötuki, luonnonhaittakorvaus, leader) ja Suomi on saanut hyvin rahaa 2. pilarin toimiin.